Vuohihuutokauppa kirkossa

Sunnuntain jumalanpalvelus vaatimattomassa Makuturen Maasai-kylän kirkossa tuntuu olevan lopuillaan. Nuorten tyttöjen kuoro on laulanut, rummuttanut ja tanssinut ponnekkaasti, vieraileva hiippakunnan tuomiorovasti on pitänyt vähintään yhtä pontevan saarnan, omat seurakuntapastorit ovat lukeneet tekstit ja rukoukset. Jotain on kuitenkin vielä edessä.

Alttarin eteen vedetään ja työnnetään vuohi. Ovella odottaa kolme muuta. Tuomiorovasti lukee rukouksen, vuohi vetää narua hänen kädestään oven suuntaan. Onneksi olemme nähneet tämän rauhallisempana versiona jo Njomben kirkonmenojen jälkeen, sen verran oudolta seremonia alkaa vaikuttaa. Edessä on lahjoitusten huutokauppa kolehdin jatkeeksi.

Tuomiorovasti Pindua huutokauppaa vuohet, kanan sekä kankaita ja saa kirkon vesiprojektiin noin 130 euroa. Summa tuntuu isolta, sillä kirkossa on vain nuoria äitejä lapsineen, pari aikuista naista ja muutama mies. Kylä on pieni, miehet paimenessa maastossa.

Tunnelma kirkossa on välitön ja iloinen. Lapset hyörivät ja kitisevät. Kaikki kätellään lopuksi ovella.

Lapset ovat täälläkin herkeämättä vieraiden seurassa. Isoin ilo syntyy omien kuvien katselusta kameran näytöltä. Vanhukset torjuvat kuvauspyynnöt. 

Vieraille tuodaan vuohen lihaa ja maksaa suoraan nuotiolta. Kärpäset tulevat mukana, lämpöä on puun varjossa +34 astetta. Syödään ja jutellaan kaikessa rauhassa. Täällä ei katsota kelloa. Jumalanpalveluskin alkaa joskus kymmenen ja kahdentoista välillä, kunhan karja on saatu lypsettyä ja lähetettyä miesten mukana laidunmaille.

Kirkkoretken jälkeen puhti on taas puserrettu tyhjiin, hotellin suihku ja ilmastointi kelpaavat meille. Vähitellen alamme myös valmistella kotimatkaa. Huomenna on viimeinen päivä Morogorossa.