Kotimatka edessä

Kotimatka ei ole paljon ehtinyt tulla mieleen, mutta tänään oli pakko tehdä viimeisiä ostoksia ja alkaa pakata. Kyyti Dar es Salaamiin lähtee aamupäivällä kello 11, ja kone nousee aamuyöstä keskiviikkona.

Kävimme Holmströmien kanssa läpi Morogoron työn raportteja ja lähettien nimikkokirjeen kuvia. Totesimme, että aika hyvälle viikolle satuimme Morogoroon, kun yksi Maasai-tyttö saatettiin kouluun, toisen kanssa sovittiin kotikylässä kouluun lähdöstä, toisessa kylässä saatiin jotenkin alulle esikoulun perustaminen, ja piispan kanssa sovittiin Maasai-pappien seminaarista.

Morogoron raportti ja paljon muuta kirjoitettavaa jää kotiin. Kuvien määrää on turha yrittääkään laskea, ja kenelle kaikille niitä onkaan tullut luvattua…

Videoita ei ole saatu ladattua verkkoon, mutta jotain varmasti vielä kotona ilmaantuu blogin jatkoksi. Mafingan orpokodin lasten laulu tai Makuturen kyläkirkon vuohihuutokauppa, haukottelevat virtahevot ja norsujen hiekkakylvyt olisi kiva näyttää teille kaikille.

Kuukausi Tansaniassa on ollut harvinainen tilaisuus tutustua maahan, ihmisiin ja kirkon työhön lähietäisyydeltä. Matkustaminen ja sulatteleminen on hetkittäin ollut raskasta, mutta kotona varmasti kaikki pienet murheet asettuvat kohdalleen. Tällaista elämystä ei varmasti tule toista. Toivottavasti olemme osanneet olla läheteille avuksi ja iloksi, ja varmasti yhteys säilyy ja työ jatkuu jollain tavalla.

Tämän kaiken rinnalla on tullut kirjattua noin 130 lintulajia - isoista ja pienistä villieläimistä puhumattakaan. Sen kunniaksi kolme Morogoron koreaa lintua.