Afrikasta - Tansaniastakin - löytyy äärimmäisyyksiä kaikilla
luonnon, elämän ja kulttuurin alueilla. Tässä muutamia tämän päivän ääripäitä:
Seitsemäs pankkiautomaatti suostuu antamaan rahaa. Peurojen
porttivahti, yksinhuoltajaäiti, pyytää seitsemää euroa malarian verihoitoa varten.
Yliopistolehtori kyytii meitä Saksasta tuodulla mersulla,
toki 20 vuotta vanhalla. Kaupungilla pysähdyttäessä ikkunaan koputtaa yhdellä
jalalla liikkuva kerjäläinen.
Iringassa tosiaan on yliopisto, mutta sinne täytyy ajaa
maastoautolla. Monttujen lisäksi väistellään vuohia ja kanoja.
Iringan keskustassa on hälinää, torvien törinää ja
pakokaasuja. Mkwawan kirkossa kuulemme taivaallisen kaunista nuorisokuoron
harjoittelua.
Sataa. Mutta vasta kevyesti ja toista päivää. Sanovat, että
tätä jatkuu huhtikuulle. Välillä kyllä paistaa lämpimästikin.
Illallista vietämme paremman väen alueella, kauniilla
rinnetontilla turvallisten muurien takana. Sitä ennen linja-autoaseman
lähikujalla seitsemän lapsen äiti esittelee matalassa, pienessä ja pimeässä
kodissaan paikalla olevat viisi lastaan, joista yksi on vaikeasti vammainen
tytär Stahimili. Hänen innokkaan kättelynsä jälkeen ei ole sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti