Mikko ja Raija Peura kyytivät meidät Njombeen. Neljän tunnin
ajomatkalla Mikko sai yhdet sakot ylinopeudesta, mutta muutoin oli tiellä
rauhallista. (Matkalla Darista Iringaan poliisit pysäyttivät Allanin neljä
kertaa.)
Njombe on noin 50 000 asukkaan kaupunki vielä Iringaa
korkeammalla, noin 2000 metrissä. Maisemat ovat kauniin kumpuilevan vehreitä,
ihmiset hymyilevät leveästi valkoihoisille vieraille.
Vastassa on pastori Gabriel Mgeyekwa, joka vie meidät
kotiinsa lounaalle. Hedelmäsalaattia, lihanpaloja ja ranskiksia foliovuoista.
Paikalla on myös joukko Gabrielin vetämän PRENE-järjestön edustajia.
- Te olette erittäin, erittäin tärkeitä vieraita. Saatte
kirjoittaa ensimmäisinä nimenne järjestön vieraskirjaan, Gabriel aloitti.
Järjestö on rekisteröity kuukausi sitten.
PRENE järjestää seminaareja hajalleen asutettujen heimojen
päälliköille. Paimentolaisyhteisöt on siirretty omilta asuinalueiltaan eri
puolille maata kahdella perusteella: hallitus pelkää pohjavesialueiden likaantuvan
ja haluaa tilaa kansallispuistoille. PRENEn seminaareissa levitetään
elämänhallinnan taitoja uudessa ympäristössä: terveyttä, lakiasioita,
hengellistä kasvatusta, puiden istutusta.
Lasten kehitys kulkee samaa tahtiaan molemmilla puolilla suurta palloa, meilläkin 1,5-vuotias osaa sanoa äiti ja matkia koiraa :). 3-vuotias juoksi töistä palaavaa isiä vastaan karttapallo kädessä ja näytti missä Jari on. Pohdimme myös mitkähän nimet olet keksinyt seudun kirahveille ja montako norsua olet nähnyt. Mahtavia hetkiä sinne!
VastaaPoista