Tyttövauva oli aina iloinen, ja sai siis nimen Happy, kun
muuta nimeä ei tiedetty. Sukunimeksi laitettiin Malaika, enkeli. Äiti oli
jättänyt lapsen sairaalaan ja kadonnut. Sukulaiset löysivät viisivuotiaan Happy
Malaikan joulukuussa Mafingan orpokodista, hän oli yhä onnellinen enkeli. Tädin
luota löytyi oikea perhe.
Mafingan orpokodissa on neljäkymmentä iloista naamaa.
Vieraille lauletaan, leikkikavereille on kysyntää. Lasten taustat ovat vähemmän onnellisia: monen äiti on kuollut aidsiin. Orpokoti
on kasvattanut jo neljän vuosikymmenen lapset tansanialaiseen yhteiskuntaan.
Mama Msese on orpokodin sielu: johtaja, sairaanhoitaja, rakennusmestari,
viljelijä ja - äiti.
Isoimmille lapsille rakennetaan - suomalaisten tuella - uutta
taloa, jossa he voivat itsenäistyä ja aikuistua. Hallitukselle on esitetty lastenhoitajakoulun
perustamista orpokodin yhteyteen. Orpokoti saisi samalla harjoittelijoita.
Pala sielua jää Mafingaan, vaikka vierailu on lyhyt.
Riikka Gammelin ajaa meidät Iringaan. Aamulla lähdetään
Ruahan kansallispuistoon turisteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti