Kuunsirppi hymyilee aamuyön taivaalla (ihan oikein päin hymynä, veneenä), ja kilometrit
taittuvat turvallisesti, vaikka liikenne on vilkasta ja päivällä laskemme
Iringaan nousevalta serpentiinitieltä neljätoista eri-ikäistä rekan raatoa.
Allanin matkamittariin kertyy 533 kilometriä 11 tunnissa.
Morogorossa käymme pikaisella aamukahvilla Holmströmien
lähettipariskunnan kotona ja yhtä lyhyellä visiitillä tuomiorovasti George
Pinduan toimistossa. Hän lupaa lähettää vielä tänään sähköpostiin ohjelmaehdotuksen
Morogoron työjaksolle.
Iringan tie kulkee 50 kilometriä Mikumin kansallispuistossa.
Allan hidastaa vauhtia, kun kirahvinkauloja ja seepranraitoja näkyy. Lopulta
kirahveja on nähty kymmeniä, norsujakin kymmenkunta. Paviaaneja juoksee tiellä
joskus laumoittain. ”Paha ruuhka”, kuten Allan on oppinut suomeksi sanomaan.
Illalla vaihdetaan ajatuksia Raija ja Mikko Peuran kanssa ja
suunnitellaan tulevien päivien ohjelmaa. Tapaamme lyhyesti myös yliopistolla
ohjelmointia opettavan Kalle Viirin. Huomenna jatketaan tapaamisia paikallisten
kanssa.
Tuomiorovasti Pindua toimistossaan.
Kirahveja Iringan tien varressa.
Moikka!
VastaaPoistaHienoa, että olet päässyt päivittämään kuulumisia! Hauskaa ajatella, että painelet siellä norsujen ja kirahvien keskellä. Täällä on bongattu vain pakkasessa (tällä hetkellä ulkona on -20 astetta) pörhisteleviä talitiaisia, talipallon murusia napostelevia hiiriä ja orava.
Ps. Tänne blogiin pystyy muuten kommentoimaan vain kirjautumalla sisään (Googlen, Livejournalin tms. kautta). En yhtään kyseenalaista tätä valintaa, mutta ajattelin vain, että se varmaan hidastaa innokkaita kommentoijia. Vai onkohan juuri se nimenomaan tarkoituksena? :)
Kyllä näitä tilejä piisaa :). Kiva, että blogi päivittyy aktiivisesti. Taitaa olla paikallinen mokkula hankittuna?
VastaaPoistaRasmus on kovasti jo lentämässä katsomaan kirahveja.